Matka jääkiakko-otteluun ja Tampereen Teatteriin 16-17.1.2026
Menomatka ja Hotelli Ilves
Matkaseurue kokoontui Urheilutalon parkkipaikalle perjantaisena tammikuun aamuna auringonnousun aikaan ”normaalin talvisään” vallitessa. Kuljettaja Vesa Hirsikangas suuntasi bussin kohti ensimmäistä taukopaikkaa, jonka eteläpohjalaiset tuntevat entisenä Koveron Shellinä (nykyisin virallisesti St1 Lapua Tamppari). Lakeuden pelloilla näytti olevan poikkeuksellisesti enemmän lunta kuin kotikaupungissamme. Matka jatkui kohti Ikaalista Tei-tuvalle, jossa nautimme monipuolisen noutopöytälounaan. Monille lienee painunut mieleen monikon toista persoonaa tarkoittava murteellinen tei-pronomini Mika ja Turkka Malin kappaleesta ”Runkomäen iltamat”. Tei-tuvalle ei kuitenkaan jääty suremaan syömättä jäänyttä maukasta ruokaa, vaan seuruetta odottivat omat iltamat Tampereen Kannen areenalla (kaupallinen nimi Nokia Arena).
Perillä Tampereella Vesa parkkeerasi pitkän bussimme taitavasti Sokos Hotel Ilveksen pihalle ja nouti huoneiden avainkortit. Ehdimme käymään Koskikeskuksessa tai huoahtaa hetken huoneissamme ennen jääkiakko-ottelua. Suurin osa porukasta lähti otteluun.
Ilveksen pyöröovet pyörähtivät ensimmäisen kerran vuonna 1986. Se oli tuolloin aikansa suurin ja korkein maamme hotelleista. Hotellin tilat modernisoitiin vuonna 2022. Hotellissa on 336 huonetta ja viisi ravintolaa (Italialaistyylinen Rosso, brittipubityyppinen Ukko-Nooa, Amarillo The Table, Lynx afterwork-menoon ja Ilves Bar & Night). Hotellin alakerrasta löytyi kuntohuone, sauna sekä allasosasto. Seurueemme käytti talon palveluita vaihtelevasti. Yökerhosta ei ainakaan kirjoittajien korviin kantautunut käyntikokemuksia.
Jääkiakko-ottelu Nokia Arenalla
Otsikoissa ja tekstissä ei ole kirjoittajan lukihäiriöstä johtuvaa kirjoitusvirhettä sanassa ”kiakko”. Kyseessä on paikallinen tapa lausua sana ”kiekko” itseään maan jääkiekkokeskuksena pitävässä kaupungissa. Matkanjohtaja Kauko Hirvisen jo matkan alkaessa tekemästä tiedustelusta kävi ilmi, että bussissa oli vajaa kourallinen HIFK:n kannattajia loppujen fanittaessa Tapparaa. Kielipolitiikka tuskin vaikutti valintaan. Aktiivisesti jääkiekkoa seuraavat tietävät Tapparan perustetun vuonna 1955 jatkamaan TBK:n (Tammerfors Bollklub) jääkiekkotoimintaa, jotta seura houkuttelisi mukaansa enemmän suomenkielisiä pelaajia.
Tappara onkin onnistunut hyvin pelaajien houkuttelussa. Siitä ovat osoituksena Arenan katosta roikkuvat 20 Tapparan mestaruusviiriä (kolme TBK:n toimintavuosilta). Viirit saivat kuitenkin tällä kerralla todistaa sarjakärjen taipumista stadilaisten käsittelyssä loppulukemin 4-5. Vannoutuneille HIFK-faneille mieluinen lopputulos oli Tappara-fanien ennakko-odotusten vastainen. Olihan HIFK ennen Tappara-peliä liigan heikoin vierasjoukkue kerättyään matkaotteluistaan vain neljä voittoa ja 13 pistettä.
Pelin aikana Pekka pohti ottelutapahtuman muutosta 1970-luvun opiskeluvuosiensa Nordiksen (Helsingin jäähalli Nordenskiöldinkadulla) rauhallisesta tunnelmasta Nokia Arenan levottomaan ja äänekkääseen markkinahumuun tuntien kaipaavansa vanhaa Nordiksen tunnelmaa.
Lauantaiaamu ja Tampereen Teatteri
Nautimme aamulla runsaan hotelliaamiaisen ennen pakkaamista ja huoneiden luovutusta sekä teatteriin laittautumista. Siirryimme bussilla teatterille, josta osa seurueesta jatkoi kaupungille omille jutuille.
Tampereen Teatteri on Suomen vanhimpia taidelaitoksia ja on toiminut toimintansa alusta eli vuodesta 1904 alkaen ammattiteatterina. Nykyinen 598-paikkainen teatteritalo otettiin virallisesti käyttöön vuonna 1913.Talo on saneerattu vuonna 1987.
Teatteri tarjoili Shakespearen kaikkien aikojen rakkaustarinan ja myös kaikkien aikojen tragedian ”Romeo ja Julia”. Näytelmän uudesta sovituksesta ja ohjauksesta vastasi kansainvälisesti palkittu teatteri- ja elokuvaohjaaja Paavo Westerberg. Näytelmä on tarina kahden keskenään taistelevan suvun vesoista, jotka rakastuvat naamiaisjuhlissa ennen kuin ehtivät tajuta olevansa vihollisia. He elävät lyhyen hetken rakkauden hehkussa ja antavat palaa kaiken tuhon ja taistelun keskellä.
Väärinkäsitysten summana molemmat rakastavaiset tekevät itsemurhan. Lopputulemana tragedia auttaa vihamielisiä sukuja sovittelemaan riitansa. Esitys oli melkein kolme ja puolituntinen spektaakkeli. Huumori kevensi paikoin raskasta esitystä. Jotkut meistä nauttivat esityksestä suunnattomasti, jotkut ottivat välillä tirsoja ja joillekin esitys oli ihan ok.
Näyttelijäsuoritukset olivat erinomaisia. Tietenkin pääroolin esittäjien, mutta myös pappi ja imettäjä olivat ammattilaisina omaa luokkaansa. Ohjaaja on tuonut esityksellä esille monimuotoisuutta ja sitä, että rakkaus voi olla muutakin kuin heteroseksuaalista. Näytelmän kantaesityksessä vuonna 1597 kaikki näyttelijät Julian roolia myöten olivat miehiä.
Väliajalla nautimme teatterikahvion marjaista possuleipää (rustiikkinen maalaisleipä päällään pitkään haudutettua revittyä possua, bbq-kastiketta ja kirpeitä karpaloita). Maukkaan leivän syöminen oli haastavaa marjojen pyöriskellessä sinne tänne.
Kotimatka
Heti teatteriesityksen jälkeen Vesa suuntasi bussin Nokialle ABC Kolmenkulmaan, jossa kukin nautti oman tarpeensa ja makunsa mukaisen energiatankkauksen ennen pitkää kotimatkaa. Toinen pakollinen pysähdys oli Jalasjärven Juustoportilla. Siellä maisteltiin juustoja, harjoiteltiin käsinlypsyä ym. Kokkolan Urheilutalolle saavuimme klo 22.30.
Koko reissun ajan saimme nauttia toistemme hyvästä seurasta ja tutustua uusin ihmisiin. Kiitos kaikille!
Hannele Koskela ja Pekka Hovila
